Tiivistelmän esikatselu
Oppiminen Yhteisön Osana: Tilannekohtainen Näkökulma
Moikka! Oon tässä viime aikoina tutkaillut Jean Laven ja Etienne Wengerin todella vaikutusvaltaista kirjaa, ja se on kyllä mullistanut mun ajattelutavan oppimisesta. Unohtakaa hetkeksi ne pölyiset oppikirjat ja yksinäiset opiskeluhetket. Nämä tyypit väittävät, että oppiminen ei ole mikään erillinen, aivoissa tapahtuva juttu; se on pohjimmiltaan sosiaalinen asia. He kutsuvat sitä tilannekohtaiseksi oppimiseksi, ja se liittyy olennaisesti siihen, miten opimme tekemällä yhteisön sisällä, sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti harjoittavat sitä, mitä ollaan oppimassa. Kuvitelkaa, että yritätte opetella kätilöksi. Voitte lukea maailman kaikki kirjat, mutta ette oikeasti opi, ennen kuin olette siellä huoneessa, avustamassa, havainnoimassa ja saamassa käytännön kokemusta kokeneiden kätilöiden silmien alla. Tässä on ydinidea: oppiminen on
Suuri Ajatus: Legitiimi Perifeerinen Osallistuminen (LPO)
Mikä sitten on se salainen ainesosa? Kirjoittajat esittelevät tämän käsitteen nimeltä Legitiimi Perifeerinen Osallistuminen, tai lyhyesti LPO. Se kuulostaa ehkä vähän akateemiselta, tiedän, mutta pysykää mukana, koska se on itse asiassa tosi näppärä tapa kuvata sitä prosessia, jossa uudet tulijat integroituvat yhteisöön ja oppivat sen tavat. LPO on pohjimmiltaan se prosessi, jossa uusi henkilö aloittaa yhteisön reunalta, 'periferiasta', ja siirtyy vähitellen kohti täydempää osallistumista, tullen yhä enemmän samanlaiseksi kuin kokeneet jäsenet, 'vanhat konkarit'. Ajatelkaa sitä kuin oppisopimusta, mutta paljon laajempana. Se pätee lähes kaikkeen oppimiseen, jossa liitytään ryhmään, joka tekee jotain tiettyä. 'Legitiimi' osa on supertärkeä – se tarkoittaa, että osallistumisenne, jopa periferiassa, tunnistetaan arvokkaaksi ja se edistää