Tiivistelmän esikatselu
Tieteen Salaisuudet: Laadullinen Tutkimus ja Tiedon Tavoittelu
Morjesta! Sukelletaanpa johonkin todella mielenkiintoiseen, mikä aiheuttaa usein pientä päänvaivaa: miten laadullinen tutkimus sopii siihen koko "tieteen" palettiin. Tiedäthän, tuo sana "tiede" voi joskus tuntua vähän pelottavalta, eikö niin? Kuin se liittyisi vain laboratorioihin, koeputkiin ja super monimutkaisiin yhtälöihin. Mutta mitä jos kertoisin, että kyse on enemmänkin siitä, miten teet asioita, kuin siitä, mitä tutkit? Tässä on vähän se meininki, mitä Elizabeth Murphy ja Robert Dingwall tuovat esiin työssään. He sanovat pohjimmiltaan, että hei, laadullinen tutkimus ei ole mikään tieteen outo serkku; sillä on oma validi paikkansa, ja tässäpä tapa ajatella sitä niin, että se on järkevää.
Johdanto: Tieteellinen Tarkastelu
Kuvittele tilanne: olet laadullinen tutkija. Teet haastatteluja, havainnoit ihmisiä, kaivaudut syvälle kokemuksiin ja merkityksiin. Se on rikasta, vivahteikasta, ja kaikki liittyy ihmiskäyttäytymisen miksi- ja miten-kysymysten ymmärtämiseen. Mutta sitten tulee kysymys, usein niiltä, jotka ovat intohimoisia luonnontieteiden kannattajia: "Onko tämä oikeasti tiedettä?" Pitkään aikaan laadulliset tutkijat ovat olleet vähän arkoja edes käyttämään "tieteen" nimikettä. Se on vähän kuin he olisivat kävelleet varpaillaan, peläten astuvansa väärille varpaille tai eivät täyttäisi jotain näkymätöntä, supertiukkaa kriteeriä. Jotkut tyypit, joita kirjoittajat kutsuvat "oikeassa linjassa" oleviksi kouluiksi (ja joo, se on vähän huumorilla heitetty kommentti), ovat vieneet tämän varovaisuuden äärimmäisyyksiin. He ovat pohjimmiltaan heittäneet lapsen