Tiivistelmän esikatselu
Gianni Versacen Murhan Mysteerit: Tarina Neroudesta, Riidasta ja Kuolemasta
Alkuun pieni varoitus: Tässä ei mennä pintaa syvemmälle pelkästään muotimaailman kimalteeseen ja glamouriin. Sukellamme syvälle tarinaan, joka on täynnä draamaa, salaisuuksia ja kysymyksiä, joihin ei välttämättä löydy helppoja vastauksia. Puhutaan tosiaan Gianni Versacesta, miehestä, jonka nimi on synonyymi ylellisyydelle, rohkeudelle ja ainutlaatuiselle tyylille. Mutta hänen elämänsä päättyi traagisesti ja mysteerisesti, ja juuri se tekee tästä tarinasta niin kiehtovan ja samalla niin surullisen. Kuvittele tämä: aurinkoinen aamu Miamissa, heinäkuun 15. päivä vuonna 1997. Kello on 8:45. Aurinko paistaa, ylelliset kartanot kimmeltävät, ja ilmassa leijuu tunne täydellisestä turvallisuudesta. Tässä idyllisessä maisemassa 50-vuotias mies, Gianni Versace, palaa kotiin hakemastaan lehdestä. Se oli hänen aamurutiininsa – lehden haku, ensimmäinen kahvikuppi ja rauhallinen lukuhetki. Hän astuu marmoriportaille, avaa porttinsa ja... ei kuule mitään. Ei mitään, kunnes kaksi laukausta repii hiljaisuuden. Kaksi luotia, kaliiperi .40, suoraan takaraivoon. Kaikki tapahtuu sekunneissa. Versace, yksi 1900-luvun merkittävimmistä suunnittelijoista, on kuollut oman kotinsa portailla. Virallinen selitys on yksinkertainen: tappaja oli Andrew Cunanan, 27-vuotias sarjamurhaaja, jota FBI jahtasi. Helppo selitys, eikö? Hullu mies, joka päätyi iskemään kuuluisimpaan mahdolliseen kohteeseen. Mutta juuri tässä kohtaa, rakkaat ystävät, tarina alkaa muuttua todella mielenkiintoiseksi. Koska tässä on liikaa yksityiskohtia, jotka eivät täsmää. Miksi mies, jota FBI etsi kuumeisesti, eleli vapaasti Miamissa ja valitsi uhrinsa maailman tunnetuimmista suunnittelijoista? Miksi ruumiin vierestä löytyi kuollut turturikyyhkynen – merkki rikollisjärjestöjen välisistä kiistoista? Miksi itse tappaja löytyi pari päivää myöhemmin, tehneenä itsemurhan ilman minkäänlaista viestiä? Ja ennen kaikkea, mitä tekemistä tällä kaikella on Versacen perheen jäsenten kanssa? Me käymme läpi kaikki nämä kysymykset. Puhumme suuren suunnittelijan noususta ja kultista, kuka häntä auttoi matkalla huipulle, mitä tekemistä tällä on mafian kanssa, miten Gianni tapasi prinsessa Dianan, Elton Johnin ja Madonnan. Tarkastelemme, miten hän vaikutti 90-luvun supermallien urien syntyyn ja miten hän jätti ikuisen kilpailijansa Armanin varjoonsa. Ja tietenkin, tutkimme kaikkia mahdollisia versioita siitä, kenelle Gianni Versacen murha todella oli hyödyllistä. Valmistaudu, sillä tästä tulee todella intensiivinen jakso, täynnä syvällistä tutkimusta ja, kuten aina, pieni yllätys lopussa. Pysykää mukana!
Luku 1: Nerouden Juuret – Lapsuus Calabriassa
Gianni Versace, viralliselta nimeltään Giovanni Maria Versace, syntyi 2. joulukuuta 1946 Reggio di Calabriassa, Italian aivan eteläisimmässä kolkassa. Tämä on paikka, jossa sivistynyt maa tuntuu loppuvan, antaen tilaa köyhyydelle, eristäytyneisyydelle, klaanimentaliteetille ja omille, erityisille säännöilleen. Sotien jälkeiset vuodet olivat Calabrialle yksi Italian köyhimmistä alueista. Elämä ei ollut helppoa, ja tulevaisuuden suunnittelu oli usein vain unelma. Giannin isä, Antonio, oli tavallinen mies, joka kävi kauppaa hiilellä ja sähkötarvikkeilla. Äiti, Francesca, oli sen sijaan yritteliäs nainen, joka omisti pienen ateljeen. Siellä hän ompeli vaatteita paikalliselle eliitille, ja joidenkin versioiden mukaan myös hieman epämääräisemmille asiakkaille. Etelä-Italia 50-luvulla ei ollut mikään paratiisi, vaan pikemminkin sosiaalinen järjestelmä, jonka Hollywood myöhemmin vangitsi "Kummisetä"-elokuvissaan. Jos Francuskan ateljee tosiaan teki bisnestä mafian kanssa, se oli enemmänkin arkipäivää kuin eksoottista. Yhden teorian mukaan juuri pakolliset maksut rikollisille estivät ateljeeta tuottamasta suuria voittoja, vaikka omistaja olikin lahjakas. Mutta Francesca oli Giannille ensimmäinen ja tärkein inspiraation lähde. Lapsena hän imi niin syvälle äitinsä muotiin liittyvän pakkomielteen ja ateljeen luovan ympäristön, että loi ensimmäisen mekkonsa jo 9-vuotiaana – yksiolkaimisen iltapuvun. Mielenkiintoista on, että noin 40 vuotta myöhemmin prinsessa Diana pukeutui versioon juuri tästä mekosta. Heistä tuli läheisiä ystäviä, mutta silloin lapsena Gianni oli vain poika, joka imi ympäröivää maailmaa. Häntä ympäröi muodin lisäksi myös historia. Reggio di Calabria oli perustettu jo 700-luvulla eaa. Kreikkalaiset ja roomalaiset rauniot, mosaiikit, antiikin suuruuden jäänteet – kaikki tämä oli osa Giannin elämän maisemaa. Pieni Versace kiipesi niillä, tutki kuvioita, jumalten hahmoja. Erityisesti häneen teki vaikutuksen mosaiikki, jossa oli kuvattuna Medusa Gorgon -pää. Juuri sen hän myöhemmin teki brändinsä logoksi, selittäen halunneensa, että hänen vaatteensa lumoavat, rakastuvat ja jättävät polun takaisin suljetuksi. Muotiin uppoutuminen ei tuonut Giannille vain iloa, vaan myös konflikteja. Isä ei ymmärtänyt poikansa kiinnostusta "naisten juttuihin". 50-luvun italialaiselle työmiehelle kankaiden parissa puuhastelu oli haaste maskuliinisuudelle. Suhteet isän ja pojan välillä olivat kireät, mutta Antonio ei ollut mikään tyranni, hän rakasti poikaansa. Vuonna 1952, kun Giannilla oli ikää 6 vuotta ja hänen vanhemmalla sisarellaan Tinalla 12, perhe matkusti festivaalille. Siellä Tina putosi ja satutti polveaan. Pieni vamma, mutta jotain meni pieleen: lääkärin virhe, huono lääke tai virheellinen hoito – tyttö sai jäykkäkouristuksen ja kuoli vuorokaudessa. Se oli katastrofi. Esikoisen kuolema mursi äidin, ja perhe vajosi kolmen vuoden suruaikaan. Tämä kokemus oli ensimmäinen suuri menetys Giannin elämässä. Hän kiintyi entistä enemmän äitiinsä ja tämän
Luku 2: Milanon Pyrähdys ja Brändin Synty
25-vuotiaana Giannin elämä Calabriassa lupasi vakautta, mutta vuonna 1972 hän teki äkillisen liikkeen – muutti Milanoon. Syynä oli puhelu Arnaldo Giuglielmillilta, yhdeltä Italian muodin vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli kuullut lahjakkaasta kotiseudun pojasta ja tarjosi hänelle töitä. Gianni ei epäröinyt, istui yöjunaan ja sanoi, ettei katsonut kertaakaan taaksepäin. Milanolla 25-vuotias Versace oli kukaan – ei nimeä, ei tutkintoa, ei oikeutta virheisiin. Etelämaalainen pohjoisessa, hän aloitti työt Giani-muotitalossa, joka kuului Giuglielmin perheelle. Giani tunnettiin korkeasta laadusta, kalliista kankaista ja huolellisesta leikkauksesta. Brändiä pyöritti aviopari, ja Gianni teki tämän mallin havainnoinnista johtopäätöksen: jos rakentaa muotitalon, niin vain perheyrityksenä. Hän työskenteli paitsi Giannille, myös Giuglielmien tytäryhtiöille: Byblos – nuorisolinja, ja Complice – kokeellinen alusta suuremmalla luovalla vapaudella. Näiden ansiosta Giannin nimi tuli tunnetuksi ammattipiireissä. Juuri Complice-linjalla hän esitteli jotain, mikä myöhemmin muuttui normiksi – nahkatakit. 70-luvun puolivälissä tämä oli rohkea veto. Linja sai ensimmäiset faninsa. Näytti siltä, että nyt oli hetki tehdä läpimurto. Mutta Gianni hidasti itseään tietoisesti. Häntä kiehtoivat antiikki, taide, kirkkaus ja seksuaalisuus – asiat, jotka myöhemmin muodostivat hänen brändinsä DNA:n. Hän päätti, että oli vielä liian aikaista, piti ensin hankkia kontakteja ja mainetta. Vuosina 1972–1978 hän "raatoi muiden puolesta". Tämä oli yksinäisyyden, kylmyyden ja tunteen aikaa, ettei hän ollut omalla paikallaan. Mutta juuri silloin kohtalo toi hänet yhteen Roberto De Vicin kanssa, argentiinalaisen liikemiehen, ensimmäisen ihmisen, joka näki hänessä nerouden ja uskoi häneen. He tapasivat Firenzessä. De Vic muisteli, että Gianni oli uskomattoman ujo, melkein huomaamaton, mutta hämmästyttävä. Häntä ihmetytti, että Versace ei osannut piirtää – sen sijaan hän drapasi kangasta suoraan nukelle, työskenteli käsillään, intuitiolla. De Vic osti koko kokoelman, ja Gianni jatkoi kontaktien keräämistä, päästen osaksi Gianni Marettin, Gianni Maretti -putiikin omistajan, piiriä. Myöhemmin hän auttoi häntä avaamaan ensimmäisen oman putiikin. Mutta historiaan tulee vielä yksi tärkeä henkilö – Gianni Versacen veli, Sandro. Sandro tuli veljensä luo Milanoon 70-luvun puolivälissä, ja tästä hetkestä lähtien Giannin ura muuttui lopullisesti. Sandro oli täysi vastakohta Giannille: taloustieteilijä, jolla oli pankkikokemusta ja strategista ajattelua. Hän näki veljensä menestyksen ja ymmärsi: on aika nousta varjoista. Sandro suostutteli veljensä perustamaan oman brändin. Ehdot olivat yksinkertaiset: Sandro hoitaisi talouden, myynnin, rakenteen ja ryhtyisi toimitusjohtajaksi, ja Gianni jäisi suunnittelijaksi. Roolit jaettiin selkeästi, ja tämä myöhemmin koituisi konfliktien lähteeksi. Mutta nyt perhe yhdistyi. Vuonna 1977 syntyi yritys Gianni Versace Donna. Maaliskuussa 1978 Gianni esitteli
Luku 3: Perheen Tragediat ja Imperiumin Nousu
Näytti siltä, että edessä oli vain kasvua. Mutta juuri tässä hetkessä perhe sai odottamattoman iskun. Kesäkuussa 1978 Giannin äiti, Francesca, kuoli. Hän oli 58-vuotias. Hän oli ollut brändin perusta, poikansa tukipilari. Menetys oli valtava. Mutta Gianni, sen sijaan, että olisi murehtinut, alkoi kompensoida menetystä kontrollilla, nopeudella ja mittakaavalla. Versace-brändi syöksyi nopeasti eteenpäin. Mielenkiintoista on, että Gianni ei alusta alkaen yrittänyt miellyttää ylhäisöä. Hänen yleisönsä olivat nuoret uusrikkaat, jotka halusivat olla näkyviä kaukaa. Markkinat vastasivat välittömästi: ensimmäisenä vuonna brändi tienasi noin 15 miljoonaa dollaria, ja 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1988, liikevaihto saavutti 353 miljoonaa dollaria. Kassan tekivät rohkeus, kirkkaus ja "uudet rahat". Gianni ei halunnut pysähtyä. Vuonna 1981 hän lanseerasi ensimmäisen hajuvesilinjansa – naisten tuoksun Gianni Versace. Hajuveden lanseeraus on tärkeä vallan merkki brändille. Se osoittaa, että nimi on jo riittävän haluttu, jotta sen vuoksi ollaan valmiita maksamaan ylihintaa pullosta. Usein vahvimmat tarinat alkavat täydellisellä kuvalla, mutta sitten todellisuus murskaa kaiken. Kun valmistelin tätä jaksoa, törmäsin Allegra Williamsin kirjaan "Isola". Se perustuu todellisiin tapahtumiin 1400-luvulta, jolloin nuori perijätär Margherita Delaroche, syytettynä petoksesta, joutuu yksi vastaan villi luonto kalliosaarella. Kirja, samoin kuin Versacen tarina, näyttää sitkeyden ja uhmakkuuden koettelemusten edessä. Vuonna 1982 Gianni loi mekon "Aratonista" – kevyestä metalliverkosta, joka drapautui vartalonmyötäisesti. Tämä toi Versacelle ensimmäisen merkittävän kannen, ja mekosta tuli 80-luvun ja supermallien aikakauden symboli. Liiketoiminta laajenee koruihin ja kodintavaroihin. Gianni alkaa leikkiä materiaaleilla, joita haute couture halveksii: kumi, muovi, verkko, nahka. Häntä tuomittiin, häntä kutsuttiin maksimalistiksi. Tämä tarina muistuttaa Chanel ja Schiaparelli -konfliktia. 80-luvun menestyksen taustalla muotoutuu legendaarinen kilpailu Armanin kanssa. Kontrasti heidän välillään on karikatyyrimäinen. Armani eteni kohti mainetta järjestelmällisesti, Versace – nousi melkein yhdessä päivässä. Armanin DNA – minimalismi, kuri, pidättyväisyys. Versacen DNA – kitschi, avoin keho, halun propaganda, kulta, "liikaa". Plus ja miinus törmäsivät päittäin. Mielenkiintoista on, miten he käsittelivät yksityisyyttään. Armani piilotti suuntautumisensa, kumppaninsa kuoleman jälkeen käski nimetä kuolinsyyksi sydänkohtauksen. Gianni ei piiloutunut, vaikkakaan hän ei tehnyt suuntautumisestaan julkista kuvaa 90-luvun puoliväliin asti. Giannin kuoleman kontekstissa on versio, joka liittyy HIViin, mutta siitä myöhemmin.
Luku 4: Henkilökohtainen Elämä, Perhe ja Kilpailu
Giannilla ei ollut rajaa henkilökohtaisen ja muoti-imperiuminsa välillä. Vuoteen 1982 asti hän seurusteli amerikkalaisen mallin Paul Beckin kanssa. Suhde päättyi, ja sen jälkeen tapahtui käänne: vuonna 1983 Paul meni naimisiin Giannin sisaren, Donatellan, kanssa. Gianni ei loukkaantunut, päinvastoin, hän tuki heitä. Paulista tuli miesten linjojen suunnittelun johtaja, ja heidän tyttärensä Allegra – Giannin rakas veljentytär ja perijä. Vaikka Paulista tuli virallisesti osa perhettä, Gianni tapasi miehen, joka oli hänen rinnallaan 15 vuotta – Antonio D'Amico. Heidän suhteensa oli rakkautta, yhteistä elämää, työtä, mutta myös ikuinen jännityksen aihe muiden perheenjäsenten kanssa. Antonio leikki kuninkaan suosikin roolia: hän seurasi Giannia kaikkialle, auttoi valitsemaan ja sisustamaan Versacen huviloita. Juuri se huvila Casa Casuarina Miamissa, jossa Antonio löysi Giannin kuolleena, oli yksi heistä. Antonio kuvaili Giannia järjestelmälliseksi ja työhön keskittyneeksi, mutta henkilökohtaisessa elämässä täysin epäjärjestelmälliseksi. Hän saattoi jättää tavaransa lojumaan ympäri taloa, vaikka loi kokoelmia järjestyksestä. Gianni oli herkkusuu, rakasti kalliita ravintoloita, mutta ei itse osannut edes keittää kananmunaa. Talousasiat jäivät usein Antonion vastuulle. Antonio yritti olla hyödyllinen myös työssä: ensin mallina, sitten toimistopäällikkönä. On olemassa teoria, että juuri Antonio järjesti Giannin tapaamisen. Tämän version pääasiallinen kannattaja on Donatella. Hän ei pitänyt Antoniosta, kutsui tätä "vallanhimoiseksi hirviöksi". Jännitettä lisäsi myös se, että Gianni uskoi Antoniolle suuren Versace-projektin, mitä Donatella piti kyseenalaisena. 80-luvulla Versacen imperiumi kasvoi ja levisi Italian ulkopuolelle. Vuonna 1985 Gianni kutsuttiin osallistumaan "Taide ja Muoti" -näyttelyyn Victoria and Albert Museumissa. Hän loi antiikin inspiroimia asuja. Yhteiskunta muutti mieltään: se, mikä aiemmin kauhistutti kriitikoita, nyt nimettiin rohkeudeksi. Versacen vaatteet tunkeutuivat Yhdysvaltoihin, tulivat tunnistettaviksi. Brändistä tuli klubikulttuurin univormu. Sen ympärillä soivat nimet: Diana Ross, Michael Jackson, Madonna, Elton John. Giannin strategia: ilmaiset vaatteet tähdille vastineeksi heidän maineestaan. Prince levytti eksklusiivisia kappaleita Versace-näytöksiin. Se oli uusi mainontamalli, jonka Versace vei täydellisyyteen 90-luvulla. Madonna kuvattiin Versacelle vuonna 1995. Hän ja Gianni olivat ystäviä, hän vieraili usein Giannin luona Italiassa. Giannin elämäntapa oli runsautta: ruokaa, palvelijoita, välitöntä toiveiden täyttymistä. Madonna kadehti miestä, jolla oli rohkeutta elää niin ylellisesti.
Luku 5: Muusa, Ystävät ja Taide
Versacen näytösten piti näyttää erilliseltä spektaakkelilta. Synti olisi olla kutsumatta ensimmäiselle riville Stingiä, jos olet hänen ystävänsä. Vuonna 1992 Versace loi Stingille ja Trudie Stylerille hääpuvut. Stingin kautta Gianni tapasi Elton Johnin. Kaksi eksentristä miestä löysi nopeasti yhteisen sävelen. Vuonna 1992 Versace loi puvut Elton Johnin The One -maailmankiertueelle, sekä lavastuksen suunnittelun. Mutta se ei ollut kaiken huipentuma. On myös baletti. Versace oli työskennellyt teatterin parissa aiemminkin. Vuonna 1987 hän loi Robert Wilsonin "Salome"-näytökseen goottityyliset puvut. Mutta liitto Elton Johnin ja Maurice Béjartin kanssa on erillinen huippu. 15. joulukuuta 1996 "Théâtre de la Ville" -teatterissa esitettiin "Elämä"-baletin ensi-ilta. Versace loi siihen puvut: nahkaiset biker-takit, trenssitakit, värikkäät sukkahousut. Elton sävelsi musiikin, Béjart koreografioi numerot oman tanssiryhmänsä jäsenten ja Freddie Mercuryin muistoksi. Baletista tuli Béjartin uran myydyin, ja Giannin puvut – osittain niiden ansiosta. Béjart kirjoitti, että hän nauttii työskentelystä Giannin kanssa hänen tarttuvan intohimonsa ja innostuksensa vuoksi. Tässä voi vetää rinnastuksen Coco Chaneliin, joka myös toi markkinoille suurlähettiläsjärjestelmän ja loi puvut Diaghilevin baletille. Kuninkaallisten kanssa Giannilla oli myös läheisiä suhteita. Hän puki mielellään prinsessa Dianaa. He tapasivat ensi kerran vuonna 1985. Mutta silloin Diana ei voinut käyttää Versacen asuja tiukan hovietiketin vuoksi. Erottuaan Charlesista vuonna 1996 hänestä tuli Versacen suurlähettiläs, mutta hän pyysi silti "jalostamaan" vaatteita. Versacen kuolemaa edeltävässä haastattelussa Gianni muisteli lämmöllä viimeistä tapaamistaan Dianan kanssa. Hän tunsi, että tämä oli löytänyt itsensä. On vaikea uskoa, että molemmilla oli edessään niin vähän elinaikaa.