Summio

Kirja

Huijarimanifesti

Sukella 1970-luvun New Yorkin karuun, hilpeään ja vaaralliseen maailmaan Ray Carneyn silmin. Hän on entinen taskuvaras, joka yrittää elää rehellisesti, mutta joutuu jatkuvasti takaisin alamaailman pauloihin.

13 min lukuaika4.6 / 5

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Crook Manifesto: Syväluotaus 70-luvun New Yorkin Ryysyiseen Sieluun

Kuvittelepa tilanne: on 1970-luku, ja New York City on kuin suuri, loistelias, mutta samalla täysin sekaisin oleva roskakasa. Kadut ovat täynnä roskia, rikollisuus kukkii, kaupunki on konkurssin partaalla, ja poliisit käyvät jopa aseellisia yhteenottoja radikaalien ryhmien kanssa. Juuri tämä kaoottinen ja kiehtova ympäristö muodostaa näyttämön Colson Whiteheadin huikealle teokselle, "Crook Manifesto". Tämä ei ole pelkkä tarina; se on aistien täyteinen matka kaupunkiin, joka horjuu äärirajoilla, yhdistäen hämmästyttävällä tavalla rikoskirjallisuuden intensiteetin ja terävän yhteiskunnallisen satiirin. Se on juuri sellainen kirja, joka tempaa sinut mukaansa eikä päästä irti, muistuttaen jälleen kerran, miksi Whitehead on niin mahtava tarinankertoja.

Mies Myrskyn Silmässä: Ray Carney

Päähenkilömme on Ray Carney. Hän yrittää parhaansa mukaan olla kunniallinen huonekalukauppias, tiedäthän, pitää matalaa profiilia, bisnes pyörimässä ja elämä raiteillaan. Mutta tässä piilee se juju: hän oli aiemmin taskuvarkaan apuri (fence). Ja tässä New Yorkissa 'rehellisyys' on todella joustava käsite. Ray ei ole pyhimys, mutta ei myöskään kovapintainen rikollinen. Hän on jossain likaisessa välimaastossa, yrittäen jatkuvasti tasapainotella laillisten pyrkimystensä ja alamaailman houkutusten välillä, jonka hän tuntee niin hyvin.

1971: Kipinä, joka Sytyttää Kaaoksen

Koko sotku alkaa vuonna 1971. Ray tarvitsee Jackson 5 -konserttilippuja tyttärelleen Maylle. Kuulostaa harmittomalta, eikö vain? Väärin. Tämä yksinkertainen pyyntö lähettää hänet syvälle kaninkoloon. Hän ottaa yhteyttä vanhaan poliisikontaktiinsa, tyyppiin, joka auttaa mielellään, mutta tietenkin haluaa jotain vastineeksi. Ja niin vain, Rayn yritys pysyä poissa 'pelistä' muuttuu äärimmäisen monimutkaiseksi ja, sanotaanko, paljon vaarallisemmaksi kuin pelkkä konsertista paitsi jääminen. Tässä Whitehead todella loistaa. Hän maalaa kuvan rappioituvasta kaupungista, mutta rappio on täynnä elämää, energiaa ja synkkää huumoria. Poliittiset ja sosiaaliset jännitteet ovat käsinkosketeltavia – NYPD vastaan Black Liberation Army, kaupunki konkurssin partaalla. Se on ruutitynnyri, ja Ray Carney yrittää vain sytyttää kynttilää räjäyttämättä itseään.