Tiivistelmän esikatselu
«Отцы и дети»: Miksi Turgenevin romaani puhuttaa yhä?
Morjesta kaikille! Tänään haluan jutella kirjasta, joka on kirjoitettu ehkä jo puolitoista vuosisataa sitten, mutta silti se herättää kiivaita tunteita ja väittelyitä. Kyseessä on tietenkin Ivan Sergejevitš Turgenevin «Отцы и дети». Tiedättekö sen tunteen, kun luette jotain koulusta tutuksi tullutta ja ajattelette: "No huhhuh, tylsää, miksi tämä pitää lukea?" Ja sitten vuosia myöhemmin palaatte samaan kirjaan, ja se avautuukin ihan uudella tavalla. Juuri tällainen kokemus tulee «Отцы и дети» -romaanin kanssa. Tämä ei ole vain romaani, vaan todellinen aikapommi, joka on yhä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Johdanto: Ei pelkkä koulunpenkkiä täyttävä pakko
Sovitaan heti alkuun: jos luitte «Отцы и дети» -romaanin koulussa ja jäi tunne, että kyseessä oli vain tylsä tarina vanhoista ja nuorista, niin ette ymmärtäneet sen syvyyttä. Turgenev loi vuonna 1862 jotain niin mullistavaa, että se resonoi yhä sydämissämme ja mielissämme. Päähenkilö Jevgeni Bazarov on hahmo, joka rikkoo kaikki kaavat. Hän on nihilisti, eli ihminen, joka ei kumartele mitään, kyseenalaistaa kaikki auktoriteetit, kaikki perinteet, kaiken sen, mitä on pidetty järkkymättömänä. Ja tietenkin hänestä tuli monien sen ajan nuorten idoli. Hänen näkemyksensä, hänen tinkimättömyytensä, hänen uskonsa tieteeseen ja järkeen – kaikki tämä inspiroi. Mutta Venäjä on erityinen maa, ja kuten Dmitri Bikov osuvasti totesi, meillä jokaista viidettätoista–kahdettakymmentä vuotta kohti tapahtuu ideologisen matriisin vaihdos. Eli jokainen uusi
Pääväitteet: Mitä Turgenev halusi sanoa?
Jos puretaan kaikki osiin, romaanin pääajatukset voidaan muotoilla näin: Ikuinen sukupolvinen konflikti – kehityksen (ja draaman) moottori. Turgenev näytti, että vanhojen tapojen ja uusien ideoiden törmäys ei ole pelkkää arkielämää, vaan yhteiskunnan kehityksen perusta. Nuoret kieltävät aina vanhan, etsivät uutta, ja vanhemmat pitävät kiinni tutusta. Eikä tässä ole mitään pahaa tai hyvää,