Tiivistelmän esikatselu
Martin Frobisher: Merirosvon, tutkimusmatkailijan ja arktisen unelman tarina
Morjens tyypit! Kuulitteko kerran Martin Frobisherista? No, nyt kuulette! James McDermottin kirja syväsukeltaa tämän Elisabetin aikakauden todella siistin tyypin elämään. Ajattele merirosvoja, kuningattaria, eeppisiä merimatkoja ja valtavaa sisua. Frobisher ei ollut mikään satunnainen merimies; hän oli ns. kaappari eli hallituksen siunaama merirosvo, joka palveli kuningatar Elisabet I:tä. Hän oli avainasemassa monissa historiallisissa käänteissä, kuten Espanjan Armadaa vastaan taistelussa ja, ehkä kuuluisimmin, yrittäessään löytää oikotietä Aasiaan arktisilla jäisillä vesillä – legendaarista luoteisväylää etsien. Tämä ei ole mikään kuivakka historiakatsaus, vaan vauhdikas seikkailukertomus. McDermott herättää Frobisherin henkiin, näyttäen meille miehen, jota ajoivat kunnianhimo, sinnikkyys ja reilu annos uhkarohkeutta. Hän kohtasi
Suuri Kuva: Kuka Tämä Tyyppi Oli?
Ennen kuin eksymme yksityiskohtiin, asetetaanpa näyttämö. Puhumme 1500-luvusta, ajanjaksosta, jolloin Englanti oli vasta löytämässä paikkaansa Euroopan suurvaltojen joukossa. Kuningatar Elisabet I istui valtaistuimella, terävä-älyinen hallitsija, joka ei pelännyt käyttää rohkeita seikkailijoita Englannin vaikutusvallan ja varallisuuden kasvattamiseen. Ja Martin Frobisher? Hän oli yksi hänen tähtipelaajistaan. Hän ei syntynyt aatelistoon, vaan raivasi tiensä vaatimattomista oloista kunnioitetuksi kapteeniksi, tutkimusmatkailijaksi ja laivaston komentajaksi. Hänen maineensa perustui rohkeuteen, merenkulkutaitoihin ja halukkuuteen ottaa riskejä, jotka olisivat saaneet useimmat ihmiset kauhun valtaan.
Tarinan Ydin: Kunnianhimo ja Luoteisväylä
Absoluuttinen moottori Frobisherin kuuluisimpien seikkailujen takana oli luoteisväylän etsintä. Kuvittele tämä: purjehtiminen Euroopasta Aasiaan oli pitkä, vaarallinen ja kallis matka, yleensä Afrikan ympäri. Kaikki, etenkin englantilaiset, halusivat epätoivoisesti löytää nopeamman, suoremman reitin pohjoisen kautta. Frobisheristä tuli pakkomielteinen tämän idean suhteen. Hän uskoi, tai ainakin toivoi, että väylä oli olemassa jossain Pohjois-Amerikan jäis