Tiivistelmän esikatselu
Kahviparaadoksi: Kauppa, Köyhyys ja Arvonluonti
Morjesta! Tsekattiin tässä mielenkiintoinen kirja, joka pyörii ison kysymyksen ympärillä: voivatko kehittyvät maat oikeasti käydä itsensä köyhyydestä kauppaa? Tää on iso juttu, koska kansainvälinen kauppa on räjähtänyt käsiin viime vuosikymmeninä, ja monille köyhemmille maille vienti on tärkein tulonlähde. Mutta tässä se juju piilee: monet näistä maista ovat jauhaneet ja myyneet perushyödykkeitä, kuten trooppisia juttuja, ties kuinka kauan, ja arvaa mitä? Ne on edelleen jumissa köyhyydessä. Tää kirja kaivelee syvälle, miksi näin käy, käyttäen globaalia kahviteollisuutta pääesimerkkinä. Se ei oo pelkkää ongelman analysointia, vaan tarjoaa myös oikeita, politiikkapohjaisia ideoita koko tämän 'hyödykeongelman' ratkomiseksi.
Pääteesi: Kahviparaadoksin Purkaminen
Kirjan tekijät ravistelevat ajatusmaailmaa tarkastelemalla koko 'kehitysongelmaa' maille, jotka nojaa vahvasti raaka-aineiden myyntiin. Ne keskittyy niin kutsuttuun 'kahviparaadoksiin'. Kuvittele tällainen tilanne: valtava nousukausi maissa, jotka ostavat kahvia, ja samaan aikaan täysi kriisi maissa, jotka kasvattavat sitä. Miten se edes on mahdollista, eikö niin? Toisaalta, paikoissa kuten USA tai Eurooppa, kahvista on tullut supertrendi juoma. Kahviloita ilmestyy joka kulmaan, ja ihmiset innostuu yhä enemmän erilaisista kahveista – ajattele erikoiskahveja, reilun kaupan vaihtoehtoja ja mitä tahansa 'kestävän kehityksen' leimalla varustettua. Siitä on tullut kokonainen elämäntyyli. Mutta toisaalta, jos katsot kansainvälisiä markkinoita, raakakahvipapujen hinnat ovat romahtaneet. Puhutaan vuosikymmenien alimmista hinnoista viljelijöille,
Miksi Tämä Irtautuminen? Kyse On Laadusta (Mutta Ei Siitä, Mitä Luulet)
Kirja väittää, että koko paradoksi syntyy siitä, että se mitä viljelijät myy ja mitä kuluttajat oikeasti ostaa, on muuttumassa, no, täysin eri asioiksi. Kyse ei ole enää pelkästään fyysisestä kahvipavun laadusta. Kuluttajat eivät ensisijaisesti maksa siitä, miten hyvää papu maistuu raakana. Sen sijaan he pulittavat siitä, mitä kirjailijat kutsuvat 'symboliseksi laaduksi' ja 'henkilökohtaisiksi palveluiksi'. Mitä se edes tarkoit